Kun liikkuu vesillä, on hallittava merimerkit sekä väistämissäännöt. Ei voi siis antautua täysin laineiden vietäväksi, vaan on noudatettava merimerkkien antamia kulkuohjeita.
Älä tee kardinaalivirhettä, vaan opettele kardinaaliviitat
Entisaikain merimiehet suunnistivat tähtien ja kompassin avulla, mutta nykyisin merenkulku on helpottunut teknologisen kehityksen myötä. Yksi asia on kuitenkin säilynyt: edelleen on tärkeää tietää, missä suunnassa ilmansuunnat ovat suhteessa omaan kulkusuuntaan.
Tieto ilmansuunnista on oleellinen kardinaaliviittoja tulkitessa. Ne ohjaavat merellä seilaavia kiertämään muun muassa karikot. Kuten pääilmansuuntia, on kardinaaliviitoja neljä kappaletta. Niitä tulkitessa on hyvä vilkaista kompassiin, sillä esimerkiksi pohjoisviitta tulee ohittaa merkin pohjoispuolelta.
Pohjoisviitan tunnistaa mustasta yläosasta ja keltaisesta alaosasta. Kartassa pohjoisviittaan on merkitty kaksi ylöspäin osoittavaa kolmiota.
Pohjoisviitta
Eteläviitta on väritykseltään samanlainen kuin pohjoisviitta, mutta peilikuva; eteläviitta on ylhäältä keltainen ja alhaalta musta. Kartassa sen molempien kolmioiden kärki osoittaa alaspäin. Nimensä mukaisesti eteläviitta ohitetaan merellä kulkiessa eteläpuolelta.
Eteläviitta
Itäviitta on myös niin ikään keltamusta: se on keskeltä keltainen ja ylä- ja alapäistä musta. Itäviitta ohitetaan itäpuolelta. Kartasta sen tunnistaa siitä, että alempi kolmio osoittaa alaspäin ja ylempi ylöspäin.
Itäviitta
Länsiviitta vuorostaan on itäviitan peilikuva: se on keskeltä musta ja ylä- ja alapäistä keltainen. Kartassa sen alempi kolmio osoittaa ylöspäin ja ylempi kolmio osoittaa alaspäin. Merellä länsiviitta ohitetaan länsipuolelta.
Länsiviitta
Lateraaliviitat kertovat vesilläliikkujalle väistämissuunnan. Veneväylän reunat merkitään punaisin tai vihrein merkein. Lateraaliviittojen kohdalla on kuitenkin tärkää tietää veneväylän nimelliskulkusuunta, jotta tiedät kummalta puolelta merkki väistetään. Nimelliskulkusuunnan voit tarkistaa merikortista, johon kulkusuunta on merkitty leveällä nuolella.
Liikkuessasi väylän nimelliskulkusuuntaan, tulee punainen paapuuriviitta ohittaa siten, että se jää vasemmalle puolelle. Karttaan se on merkitty neliönä. Vihreä styyrpuuriviitta sen sijaan ohitetaan niin, että se jää oikealle puolelle. Kartasta sen tunnistaa kolmiosta.
Paapuuriviitta
Styyrpuuriviitta
Varo vaaraa!
Muut merimerkit on myös hyvä painaa mieleen: karimerkki on väritykseltään punamusta merkki, joka on ankkuroitu esteeseen ja varoittaa yleensä karikosta tai kivestä. Merikortissa karimerkkiä merkitsee kaksi päällekkäin olevaa palloa viitan päässä. Karimerkin voi kiertää sen molemmilta puolilta.
Karimerkki
Turvavesimerkki on merkki, jonka toinen puoli on valkoinen ja toinen puoli punainen. Se kertoo veneilijälle alueesta, jossa on turvallista liikkua. Merikortilla turvavesimerkin tunnistaa viivasta, jonka päässä on pallo.
Turvavesimerkki
Näiden lisäksi vesillä saattaa törmätä erikoismerkkeihin, jotka ovat väliaikaisia viittoja. Niitä käytetään, jos tehdään esimerkiksi ruoppauksia tai muita töitä, jotka saattavat aiheuttaa pohjanmuotoihin muutoksia. Karttaan erikoismerkki on merkitty viivana, jonka päässä on raksi. Tämän lisäksi vaarallista estettä merellä, joka on tilapäinen, merkitään hylkypoijulla. Väriltään se on sinikeltainen.
Erikoismerkki
Kun osaat nämä merkit, on vesillä liikkuminen turvallisempaa itsellesi ja muille. Ei siis muuta kuin pelastusliivit niskaan ja nauttimaan kesäisistä mainingeista!