Joulu joutuu jo vähitellen Pohjolaan ja naftaliinista on taas aika kaivaa vanhat kuusenkoristeet, kyntteliköt ja jouluruokareseptit. Suomalaiseen ja pohjoismaalaiseen jouluun liittyy paljon perinteitä, ja me Nollakakkosella päätimme näin joulunalusajan johdosta hieman kaivautua jouluruokaperinteiden historian kerrostumien keskelle ja selvittää muun muassa se, kuinka vanha tapa oikeastaan riisipuuron syöminen onkaan ja kauanko kinkku on ollut joulun keskeisin herkku.
Riisipuuro on uusi perinneruoka
Ennen ei tavallinen kansa juuri päässyt riisipuurolla herkuttelemaan, sillä se oli arvossa pidetty ja kallis juhlaherkku. Joulupuuron virkaa ovat todellisuudessa perinteisesti toimittaneet ruis-, kaura- ja ohraryynipuurot, jotka ovat perinteisiä Suomessa käytettyjä viljoja, mitä vastoin riisi on aikoinaan ollut kallis tuontituote. Suomeen sitä alettiin tuomaan kunnolla 1800-luvulla ja vasta 1900-luvulla riisipuuro alkoi esiintyä tavallisen kansan aterioilla.
Jouluinen riisipuuroperinne tarttui yläluokilta vähitellen alempiin säätyihin, minkä jälkeen se on muotoutunut koko kansan perinneruoaksi. Tavallisimmin riisipuuro tehdään maitoon ja siihen kätketään manteli, joka tuo löytäjälleen onnea. Riisipuuro valmistetaan alueesta riippuen hellalla tai uunissa. Keskiajalta on peräisin tapa kätkeä puuroon lantti tai papu, mutta pavun sijaan 1800-luvulla alettiin Ruotsissa laittaa puuron sekaan manteli, mistä tapa rantautui Suomeenkin. Eli niille, jotka vastutavat moderneja jouluherkkuja ja puolustavat riisipuuron asemaa joulupöydässä, voidaan todeta riisipuuronkin olevan vasta suhteellisen uusi tulokas suomalaisella joulun perinneruokakentällä!
Söivätkö viikingitkin joulukinkkua?
Riisipuuron tavoin ei joulukinkkukaan ole ikiaikainen perinne ammoisilta ajoilta ainakaan siinä muodossa, missä me sen nykyisin tunnemme. Toisin kuin tänä päivänä, oli liha entisaikaan kallista herkkua eikä siten ollut sanottu, että se kuuluisi välttämättä kaikkien joulupöytään.
On kuitenkin todennäköistä, että kinkun syöminen on sinällään jo vanha tapa ja peräisin jo ajalta ennen kristinuskoa. Joidenkin lähteiden mukaan jo viikinkien aikakaudella uhrattiin sikoja hedelmällisyyden jumala Freyrille talvipäivänseisauksen aikaan. Joulukinkun syöminen kodeissa yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvulla. Tätä ennen oli tavallista syödä jouluna myös joko savustettua tai kuivattua nautaa, lammasta tai sikaa.
Sallatti – ei salaatti
Rosollilla on monta nimeä. Riippuen missä päin Suomea joulunsa viettää, voi aattona pöydässä olla tarjolla joko sallattia, sinsallaa tai rosollia. Ne ovat eri nimityksiä samalle ruoalle, joka on perinteisesti punajuuresta, porkkanasta, värjätystä kermavaahdosta ja tavasta riipuen muista lisukkeista valmistettu jouluherkku.
Alun perin rosollikin on ollut paremman väen ruoka, jota on valmistettu Lounais-Suomessa 1700-luvulla. 1800-luvulla se levisi tavallisen kansan keskuuteen. Tästä huolimatta sallatti ei ole ainoastaan suomalaiseen joulupöytään kuuluva ruoka, sillä sitä nautitaan jouluisin laajalti koko Pohjois-Euroopassa.
Joulupöydässä on tilaa monille ruoille
Jouluun kuuluu perinteisesti muitakin jouluruokia, kuten erilaisia kaloja, perunaa ja lihapullia. Suomalaiset tahtovat tavallisesti pitää kiinni näistä perinteisistä ruoista, mutta toisinaan myös jotkut uudistushaluiset pioneerit päättävät jättää joitain ruokia pois ja tuoda toisia tilalle. Tällä tavalla esimerkiksi bataattikin on löytänyt tiensä joulupöytiimme. Esimerkiksi kerran joulun alla eräs Nollakakkosen asiakas kertoi olevansa matkalla paikalliseen sushiravintolaan tekemään tilausta, sillä joulua ei kuulemma tule, jos pöydässä ei ole tarjolla lohinigireitä. Kukin siis tyylillään!
Mitä enemmän jouluruokien historiaan paneutuu, sitä selvemmäksi käy, että jouluna syötävät ruoat saattavat vaihtua suhteellisen nopeastikin ja jokin perinteiseksi koettu ruoka ei välttämättä olekaan niin vanha kuin voisi luulla. Toisaalta taas esimerkiksi lipeäkala, joka on yksi vanhimmista tunnetuista jouluherkuista, on jo lipumassa pois suomalaisten joulumenusta. Jouluruoat ja -perinteet vaikuttavat vaihtuvan vuosien saatossa suhteellisen tehokkaasti ja ainoa mikä toistaiseksi ainakin on ja pysyy, on itse joulun viettäminen.
Nollakakkonen pysyy joulusta jouluun
Ikivanha perinne on joka tapauksessa joulun tienoilla kokoontua yhteen ja nauttia hyvästä ruoasta. Vuodenvaihteen tienoille sijoittuvaa juhlaa on vietetty jo Mesopotamiassa sekä antiikin Kreikan ja Rooman aikaan. Tämän lisäksi germaaniset ja skandinaaviset kansat ovat tuoneet oman lisänsä joulujuhlaan, minkä ohella suomalaisten vanhalla sadonkorjuujuhla kekrillä on paljon yhtymäkohtia joulun kanssa. Kekriä on vietetty jo ennen ennen 1000-lukua, minkä jälkeen siihen alkoi vähitellen liittyä myös kristillisiä piirteitä. Kekriin kuuluneet juhlaperinteet ovat aikojen saatossa vähitellen siirtyneet jouluun. Näitä ovat muun muassa saunominen, runsas ateriointi sekä lahjojen antaminen.
Huolimatta vaihtuvista perinneruoista ja joulunviettotavoista, on yksi asia taattu jokaisena jouluna: Nollakakkosella ollaan aina valmiita vastaamaan, oli kyseessä sitten lipeäkalan valmistusohje, joulun perinneherkut tai vaikka joulupukin puhelinnumero!
Lähteet: Helsingin yliopiston kirjasto, Ilkka-Pohjalainen, Aamuset, Ruokatieto, Oulun Ylioppilaslehti ja Wikipedia.