Sirkku Kumpulainen ja Satu Aro ovat olleet Nollakakkosessa töissä jo yli 30 vuotta. Sirkku tuli alun perin sijaiseksi ja Satu tuli työharjoitteluun. Molemmat ovat yhä Nollakakkosessa töissä.
30 vuotta sitten tekniikka ei ollut vielä kovinkaan kehittynyttä: ”Meillä oli hyvin vanhanaikaiset koneet, joista numeroita haettiin. Koneet jumitti aika usein, joten meillä oli myös puhelinluettelot kovassa käytössä”, Satu muistelee.
Alkuaikoina tärkeimmät puhelut olivat autoradiopuhelimista tulleita puheluita. Niiden lisäksi saaristossa oli koppeja, joista pääsi soittamaan. Puheluita yhdistettiin johtojen kautta puhelimesta toiseen. Myös merisään lukeminen kuului Sadun ja Sirkun työtehtäviin.
Asenne asiakkaita ja asiakaspalvelua kohtaan oli Sirkun ja Sadun työuran alkuaikoina aivan erilainen kuin nykyään. Satu muistaa, että työvuoroon haettiin usein Hesburgerilta herkkuja. Asiakas laitettiin odottamaan linjalla se aika, kun asiakaspalvelija teki tilauksen. Yövuoroissakin nukuttiin aina kolme tuntia, vaikka asiakaspalvelussa olisi ollut kiire.
Nykyään on kunnia-asia, että asiakkaita palvellaan nopeasti kaikkina vuorokauden aikoina. Asiakkaat jonottavat Nollakakkoseen keskimäärin kaksi sekuntia.
Autoradiopuhelinten välityspalvelusta luovuttiin, kun puhelimet siirtyivät NMT-verkkoon. Sen jälkeen numeropalvelusta tuli ykköstuote, jota lähdettiin kehittämään. ”Muistan, kun olimme työporukan kanssa Kuntovitosella juuri 020202-numeron lanseeraamisen jälkeen vuonna 1994. Yksi työkaveri kysyi, mikä tämä Nollakakkonen oikein on. Samoihin aikoihin aloimme vastata puheluihin omilla nimillämme”, Sirkku kertoo.
Tänä päivänä asiakkaat pystyvät soittamaan toisilleen suoraan ilman piuhoja, mutta Sadun mielestä suurin muutos vuosien varrella on tapahtunut asenteessa: ”Asennemuutos on hiipinyt salakavalasti. Kun netti tuli, alettiin ymmärtää enemmän asiakaspalvelun päälle. Nykyään haluamme auttaa asiakkaita mahdollisimman pitkälle kaikissa arjen ongelmissa.”